Lantioalueeni on draama: epänormaalia vuotoa, naurettavan paljon kipua, ja tyttönä sinua muistutetaan päivittäin siitä, että tämä asia nyt vain kuuluu naiseksi kasvamisen tiehen.
Uskomattoman kauniit tyttäreni ja poikani sain toivottaa elämääni tervetulleiksi nuorena naisena. Poikani synnytys maksoi meille melkein hengen. Kaunis vauvani oli väärässä asennossa, jumissa synnytyskanavassa ja tuli maailmaan suurella voimalla. Hänen elämänsä ensimmäisinä vuosina hän itki hyvin paljon ja hyvin kovaa.
Maailmanihmeeni syntymä toi mukanaan melkoisen tuhon. Alapääni oli rikki: repeytynyt, leikattu ja ommeltu. En voinut enää kakata peräaukkoni repeämän vuoksi, ja virtsani valui pitkin jalkojani. Isolla vessareissulla huusin tuskasta. Vapisten, hikisenä ja hyperventiloiden uloste tuli maailmaan. Lopetin syömisen ja laihduin 20 kiloa. Olin 28-vuotias, inkontinentti ja uupunut.
Nuorena teininä kokemallani raiskauksella on ollut valtava vaikutus mielenterveyteeni. Olen kokenut hyvin paljon masennusta. Taistelusta tämän kivun kanssa tuli suurin haasteeni. Olen käynyt loputtomasti keskusteluja psykologien kanssa, ja tähän päivään asti voin yhtäkkiä joutua tunteiden valtaan lukiessani uutisen tai katsoessani elokuvaa. Seksuaalinen väkivalta on päivittäin hyvin lähellä. Joskus tuntuu lamauttavalta, että lapseni joutuvat kasvamaan samassa maailmassa, jossa minä olen kasvanut.
Kaiken tämän lisäksi sain LS-diagnoosin ja jouduin elämään adenomyoosikohdun kanssa, joka on endometrioosin muoto. Onneksi kohtuni poistettiin leikkauksella kolmissakymmenissäni. LS:ni on parhaiden erikoislääkäreiden ansiosta upeasti hallinnassa. Olen ottanut tämän vulvan ihosairauden rakkaudella omakseni.
Äitini oli 57-vuotias, kun hän kuoli yllättäen lomamatkalla ulkomailla. Olimme yhdessä kahden lapseni kanssa. Hänellä todettiin erittäin aggressiivinen aivokasvain, ja hänet täytyi leikata määränpäämaassa. Oltuaan 4 viikkoa koomassa hän lensi lopulta arkussa takaisin Alankomaihin.
Olin niin vihainen maailmalle ja ajattelin: ihan sama, jos minäkin elän vain 57-vuotiaaksi, nyt on aika mullistaa elämäni. Irtisanouduin työstäni, sain osan isäni perinnöstä ja perustin Pavone Lingerien.
En usko, että kenellekään tarvitsee selittää, miksi aloin kehittää omia alushousujani. Vulvaan liittyvät vaivani ja äitini kuolema ovat johtaneet siihen, että suunnittelen nyt maailman naisystävällisimpiä bambualusvaatteita ja myyn niitä naisille ympäri maailmaa.
Ja kaikki he ovat naisia, joilla on tarina. Tarinoita kivusta, yksinäisyydestä, sairaudesta ja tien löytämisestä takaisin itseen. Pavone on alusvaatteita, jotka tuovat tarinat yhteen, tunnustavat sairaudet ja näkevät ja kuulevat naiset siinä, mitä he tarvitsevat. Naisia, joilla on lichen planus, vulvodynia, inkontinenssi, ekseema, lichen sclerosus, vulvasyöpä, haavainen paksusuolitulehdus, pemphigus vulgaris, dermografismi, ja myös naisia, joilla ei ole näitä vaivoja mutta joilla on herkkä iho.
Minä näen teidät.
Minä kuuntelen teitä.
Minä kuulen teidät.
Minä tunnen teidät.
Ja teen jatkossakin kaikkeni suunnitellakseni alusvaatteita, joissa tunnette itsenne kannetuiksi tässä niin intensiivisessä maailmassa.
